Mitä tapahtuu kaukosuhteen jälkeen?

Minä ja Emil ollaan oltu nyt yhdessä yli kolme vuotta, mutta meidän ensimmäinen vuosi oltiin kaukosuhteessa. Meidän kaukosuhde ei ollut edes kauhean paha verrattuna niiin moneen muuhun pariskuntaan! Lensimme toistemme luokse vähintään kerran kuukaudessa ja olimme aina suunnitelleet, että milloin näemme seuraavan kerran jotta voi sanoa, että 'nähdään parin viikon ja kuuden päivän päästä'!

Meille kaukosuhde ei toiminut sitten alkuunkaan! Koko ajan riitaa, riitaa ja riitaa.. Ei voida vieläkään Skypettää ilman suurempia riitoja, joten kun ollaan eri paikoissa, joko soitetaan tai face timetetaan.

Kaukosuhteen aikana sitä mietti kuinka täydellistä elämästä tulee, kun asutaan yhdessä. Kuinka elämä on vaan pinkkejä ruusuja, romanttisia auringonlaskuja ja vauvoja! Sitä odotti ihan liikoja tästä elämää mullistavasta tapahtumasta. En todellakaan vähättele kaiken tutun jättämistä ja muuttamista uuteen paikkaan, jomman kummanhan se pitää tehdä, mutta ne odotukset vaan olivat liian korkealla, joten kun asiat eivät menneet kuin elokuvissa, sitä rupesi miettimään, että olikohan tämä nyt oikea päätös jättää kaikki Suomessa ja muuttaa tänne jossa minulla ei ole mitään.. Jos olisi vain ollut mahdollista, olisin ehkä mieluiten muuttanut meille kummallekin uutten paikkaan, se on aina vaikeaa olla se jolla ei ole mitään! Toisella on työ, perhe, ystävät ja harrastukset ja aikaa pitäisi vielä löytyä sille uudelle ihmiselle siellä kotona, se voi olla joillekin vaikeaa!

Aluksi sopeuduin nopeasti ja nyt Tanska on jo toinen kotimaa, mutta jossain vaiheessa tuli se hetki jolloin tajusi kuinka yksin oikeasti on. Olihan minulla Emil ja hänen perhe, myös joitain kavereita, mutta silti isoin osa minulle tärkeistä asioista oli Suomessa, siinä maassa jota en ole osannut arvostaa ennen muuttoa ulkomaille.

Meillä oli suuret suunnitelmat häistä ja vauvoista ja elämästä, kun elimme erossa tuon vuoden. Kaikki oli suunniteltu seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Sitten yhteen muutettua alkaa aivot taas toimimaan ja arki lyö päin naamaa. Elämä ei todellakaan mene kuin romanttisessa komediassa. Kaikkea ei pysty suunnittelemaan, varsinkaan tunteita, sen opin vasta nyt kaksikymppisenä.. Onhan meillä toki ollut puhetta tulevaisuudesta ja minkälaisia odotuksia meillä kummallakin on, mutta tällä hetkellä elämä joutuu päivä kerrallaan ja nuo suunnitelmat ovat pausella.

Tähän loppuun vielä Ed Sheeranin Thinking Out Loud. Olen kuullut kappaleen monta kertaa ja ajatellut kuin ihana rakkaus laulu, mutta tänään luin sanat ensimmäisen kerran ja vau! Kirjoitin samaan aikaan tätä postausta, enkä voinut kuin itkeä kun samalla mietin meidän suhdetta ja kaikkia ylä ja alamäkiä .. Nyt on kaikki hyvin <3