Meidän tarina alkoi Twitterissä. Olen suuri ratamoottoripyöräily fani, ja Emil taas on ratamoottoripyöräilijä. Aloin seuraamaan häntä Twitterissä ja hän seurasi minua takaisin. Noin kuukauden päivät seurasin hänen twiittejä ja ajattelin aina, että en uskalla kirjoittaa sille mitään, koska jos se ei vastaa, niin olen super nolona! :D No meidän perhe oli lähdössä katsomaan samaisen lajin maailmanmestaruuskisoja Hollantiin, ja twiittasin sitten siitä jotain, että en tiedä mitä pakata yms. ja Emil vastasikin miun twiittiin ja siitä se lähti.. Juteltiin seuraava yö facebookin chatissa ja seuraavana päivänä jo Skypetettiin. Meidän koko reissu meni miun tekstaillessa ja hotellilta skypettäessä, iskä kävi vaan hakemassa miulle mäkkäriä tai subwayta, kun en voinut ees lähteä syömään :D Kuukauden jutustelun jälkeen Emil tuli meille ekaa kertaa kylään viideksi päiväksi ja noh, rest is history!
Aina ajattelin kuinka kaukosuhde on tosi coolia ja kaikki ajattelisivat kuin hienoa, että on poikaystävä ulkomailla.. no näin ei sitten ihan käynyt.. Kyllä kaikki naureskeli ja sanoivat kuinka meidän suhde ei ole 'todellinen'. Meillä koulussa miulle sanottiin 'että hei kuin kiva, että siulla on poikaystävä ulkomailla', mutta kun selän käänsi, niin kuuli 'tuo ei kauaa kestä'.. Siitä tuli kyllä tarmoa näyttää niille, että kyllähän kestää, mutta myös tuli todella paha mieli.. No omat kaverit onneksi tuki, mutta eivät ymmärtäneet kuinka rankkaa se oli. Meillä oli kaveripiirissä toinenkin tyttö kellä oli kaukosuhde, ja vielä toisella puolella maapalloa, joten tuntui niin tyhmältä, jos itse valitti ettei nähdä kuukauteen, kun he eivät nähneet puoleenvuoteen. Se teki siitä vielä rankempaa kun ei voinut avoimesti kertoa ikävästä ja surusta. Myö mentiin kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, koska ajateltiin sen pitävän meidät yhdessä ja myös lähentävän meitä välimatkasta huolimatta, ja niinhän se teki. Mie aina ajattelen, että oltaisiinkohan myö yhessä, jos ei oltais menty kihloihin..
Meillä oli todella onnekas kaukosuhde sen suhteen, että nähtiin joka kuukausi, mutta se olikin se ainoa hyvä asia.. Emil oli suosittu moottoripyöräilijä varsinkin täällä pohjoismaissa, joten hänellä oli tyttö faneja. Meillä oli muutama tapaus joissa huomasi kuinka he yrittivät erottaa meidät ja se oli rankkaa. Mie olin tosi mustasukkanen melkein heti alusta, ja sinänsä ihan syystä. Oli rankkaa kun piti koko ajan pelätä, että mitä jos joku muu on kauniimpi, hauskempi ja valloittaa hänen sydämensä. Tietty kaikilla on näitä fiiliksiä ihan normaalissa suhteessa, mutta kaukosuhteessa pelkää vielä enemmän, koska jos se toinen päättääkin, ettei jaksa välimatkaa tai se ei ole sen arvoista, niin siinä ei ole paljon tehtävää.. Ei voi mennä keskustelemaan kasvotusten ja koskettaa toisen kättä.. Ei voi halailla sohvalla ja katsoa elokuvaa.. Ei voi vaan päättää, että hei lähetään syömään jonnekkin.. Ei voi puhaltaa toisen pipiä pois.. Ei vaan voi kun jutella, ja lähetellä kirjeitä ja pitää toisen hupparia..
Kohta meidä suhteen alkamisen jälkeen alkoi todella paljon miun tuttuja olemaan kaukosuhteessa, joko sitten kaukosuhteessa ulkomaille tai Suomeen. Miulta aina kyseltiin neuvoja kuinka selvitä, ja yritin vaan kertoa kaikkia hyviä vinkkejä ja asioita mitä he halusivat kuulla, kun eihän siinä voi vaan huutaa toiselle ja ravistella, että se on ihan kauheaa, varaudu itkemään joka ilta!!
Yhtenä vinkkinä tietty oli Skype mikä meillä ei toiminut, ei sitten alkuunkaan! Vaikka Skype on todella kätevä, se ei meillä vaan toiminut ja tiesi, että se loppuu riitaan ja itkuun, silti piti skypettää koko ajan, joka päivä, jopa sen uhalla, että menettää ystävät. Se oli todella tyhmää ja suosittelen pitämään muitakin suhteita yllä vaikka tuntuisi, että pitää pitää yhteyttä koko ajan. Laskekaa se puhelin kädestä sekunniksi ja jutelkaa kavereitten kanssa. Mie menetin ystäviä tämän virheen takia, ja se oli miun oma vika, myönnän sen! Kaveri suhteet on muutenkin tosi tärkeitä, että pysyy järissään. Jos ei ole ketään muuta kuin se yksi ihminen, tulee hulluksi. Olen niin kiitollinen niille ystäville, jotka ovat vielä miun elämässä tämän hullun vuoden jälkeenkin, sekä muutettuani ulkomaille. Toitotan tätä nyt : pitäkää kaverit lähellä ja ystävät vielä lähempänä!
Meillä kaukosuhde ei toiminut, mutta ne ajat jotka olimme yhdessä oli niin ihania, että kai se vaan tuntui sen arvoiselta. Onneksi elämä on muuttunut ja nykyisin olen todella kiitollinen noista ajoista, koska olemme päättäneet, että pääsemme yli mistä vaan, jos pääsimme yli tuostakin ajasta! Enkä halua kenenkään olematta ryhtymästä kaukosuhteeseen meidän kokemuksen perusteella, koska jos asiat osaa hoitaa oikein, voi se myös toimia ja jotkut ihmisethän tykkääkin siitä, ettei se toinen ole siinä vieressä koko aikaa. Mutta suosittelen harkitsemaan onko itsestä siihen, koska siitä ei tule helppoa!
Loppuun vielä meidän ensimmäisen vuoden kuvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti